Turun seurakunnan historia
Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sitä ei ole koskaan varsinaisesti perustettu, vaan Turku on syntynyt täällä olevien ihmisten elämän ja työn keskelle. Samoin on Turussa toimivan seurakunnan laita, se on syntynyt uskossa Jeesukseen olevien ihmisten toiminnasta.
Tarkkaa tietoa Turussa olevan Jumalan seurakunnan aloittajista ja miten, missä ja milloin seurakuntatoiminta Turussa alkoi, ei ole kenenkään tiedossa. Mutta siitä huolimatta raamatullinen seurakunta toimii. Jeesus itse on tämän aloittaja. Siksi Hän on seurakuntansa ainoa keskushenkilö, jonka ympärillä kaikki toiminta tapahtuu. 1 Kor. 3:11.
Golgatan ristiltä alkaneen Yleisen Jumalan seurakunnan historian voimme lukea Luukkaan evankeliumista ja Apostolien teoista. Luukas kertoo ensin evankeliumissaan Jeesuksen syntymästä ja elämästä ristin tapahtumiin ja ylösnousemiseen asti. Tässä pelastustyössään Jeesus perusti seurakunnan, ”jota Tuonelan portit eivät voita”. Matt. 16:18. / Joh. 2:19-22.
Luukas jatkaa Apostolien teoissa Pyhän Hengen kasteen jälkeisen (Apt. 2) historiamme ensimmäiset noin 30 vuotta. Lisäopetusta toivat Uuden testamentin kirjeet. Niiden pohjalta seurakunta kehittyi Jumalan tahdon mukaiseksi. Ja noin vuonna 100 jKr. seurakunta kaikkine opetuksineen oli valmis. Siinä muodossa olevaa kristinuskoa tulee edelleen levittää eteen päin. Raamatun lopussa on PISTE.
Luukkaan evankeliumi alkaa näin: ”Monet ovat ryhtyneet laatimaan kertomusta tapahtumista, jotka ovat toteutuneet keskuudessamme, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat olleet silminnäkijöitä ja joista on tullut sanan palvelijoita. Siksi olen minäkin, tutkittuani alusta alkaen kaiken tarkasti, päättänyt kirjoittaa näistä tapahtumista järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilos, jotta saisit tietää, kuinka luotettavia ovat ne asiat, jotka sinulle on opetettu.” Luuk.1:1-4. Uudessa testamentissa kerrotaan siis maailmanlaajuisen seurakunnan alkuhistoria ristiltä alkaen apostolisen ajan loppuun, noin vuoteen 100 jKr.
Jeesus puhui omasta seurakunnastaan kahdessa merkityksessä:
1. YLEISMAAILMALLISESTA SEURAKUNNASTA: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.” Matt. 16:18. Tämä on se Jeesuksen verellä lunastettu ihmisjoukko, jota Raamattu nimittää Kristuksen ruumiiksi (1 Kor. 12:27) ja omaksi kuningaskunnakseen. Ilm. 1:5,6.
JA
2. PAIKALLISESTA SEURAKUNNASTA: ”Jos veljesi tekee syntiä, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.” Matt. 18:15-17. ym. Paikallisseurakunnan tulee siis olla konkreettinen uskovien yhteys, jonka henkilöille voi mm. ilmoittaa asioita. Kertoessani Turun seurakunnan historiasta pyrin nyt siis tuomaan esille tätä uskovien näkyvää seurakunnan toimintaa. Mutta samalla on ymmärrettävä ja huolehdittava, että jokainen paikallisseurakuntakin on samaa jatkumoa Jeesuksen perustaman seurakunnan kanssa. Ainoa seurakunta on siis alkanut Israelin pääkaupungista, Jerusalemista, Golgatan ristiltä. Jos joku ”seurakunta” ei ole alkanut ristin pelastustyön perustalta, ei sellainen ole Jumalan seurakunta. Jeesus on ainoa seurakuntansa perustaja ja Ylipaimen.
Turun paikallisseurakunta.
Arkeologiset kaivaukset Turun seudulla ovat todistaneet, että kristinusko on toiminut täällä jo paljon ennen kirkkouskonnon tuloa. Ajattelisin kuitenkin laajemmin kuin arkeologit, että aito kristinusko tuli Suomeen jo seurakunnan alkuaikoina, ensimmäisinä vuosisatoina. Perustelen sen näin:
Seuratessamme Raamatun Uudesta testamentista alkuajan kristittyjen suurta intoa evankeliumin levittämisessä, tuntuisi epäloogiselta ajatus, että he olisivat jättäneet työnsä kesken pysähtymällä vain silloiselle Rooman valtakunnan alueelle. Jeesus oli antanut käskynsä mennä ”kaikkeen maailmaan” (Markus 16:15) ja ”maan ääriin saakka”. Apt. 1:8. Tämän perusteella on ilman todisteitakin johdonmukainen ajatus, että kristinusko puhtaassa muodossaan levisi Suomeen asti ennen yhdenkään kirkon perustamista. Siis ensin toimi puhdas kristinusko, sitten tulivat kirkot. Kristinuskon leviäminen Suomeen ja Turkuun ei silti kaikilla paikkakunnilla tarkoittanut, että heti ensimmäisten ihmisten tullessa uskoon, olisi ollut olemassa raamatullisesti järjestäytynyt paikallisseurakunta. Seurakunta (kreik. ekklesia, mm. Matt. 16:18), tarkoittaa uskossa Jeesukseen olevien erottautumista maailman syntielämästä ja tulemista yhteiseen toimintaan ja säännölliseen kokoontumiseen, jossa Jumalan antamat tehtävät ja Pyhän Hengen jakamat armolahjat alkavat toimia paikallisten kristittyjen yhteiseksi hyväksi. Apt. 2:41,42. 1 Kor. 1:2 ja 14:26. ym.
Helluntaiherätys tuli Turkuun vuonna 1910, mutta helluntaiseurakunta perustettiin vasta v. 1921. He toimivat siis noin 11 vuotta raamatullisena seurakuntana. Siihen aikaan Turussa oli järjestäytyneenä toimivia, helluntaiystäviksi nimitettyjä kristittyjä, jotka eivät tahtoneet liittyä ihmisperusteisiin uskontoihin. He ymmärsivät kuuluvansa Jumalan seurakuntaan uudestisyntymisensä perusteella. Mainitut ensimmäiset helluntailaiset olivat heidän yhteydessään. He toimivat silloin Jumalan seurakunnan periaatteella.
Helluntaiystävillä oli Turussa selkeää järjestäytynyttä paikallisseurakunnan toimintaa. He kokoontuivat 1900 luvun alussa pääasiassa kodeissa, mutta kokouspaikkakin heillä oli vuonna 1914 Multavierunkatu 6. Aninkaistenmäessä.
Turun seurakunnan linjalla toimivien kristittyjen nimiä löytyi helluntaiseurakunnan historiikista (Helluntaituulia Varsinais-Suomessa). Heitä oli mm. Matti Rantanen, Karl ja Aurora Silander, Thora Vikman, Ossian Kauffin, Malakias Davidsson, Kustaa ja Elli Laine. Ja ainakin Gauffinin, Laineen, Davidssonin ja Silanderin kodeissa pidettiin Jumalan seurakunnan kokouksia. Näissä kokouksissa monet saivat Pyhän Hengen kasteen.
Vuonna 1921 erosivat monet ns. ”helluntailaiset” tästä raamatullisesta toiminnasta. He perustivat silloin Turkuun helluntaiseurakunnan ja tällä omatekoisella ”järjestäytymisellään” ja jäsenkortistollaan sekä uudella nimellä sulkivat ulkopuolelleen oikean Jumalan seurakunnan edustajat. On muistettava, että raamatullisen seurakunnan kokoonpano pitää aina sisällään KAIKKI saman paikkakunnan uudestisyntyneet ja uskovien kasteella kastetut kristityt. Tiit. 1:5. Sen tähden on mahdotonta pitää jäsenkortistoa, joka pitäisi yhtä taivaassa kirjoitetun elämän kirjan kanssa.
Herätysten historiat kertovat, että myös baptistit ovat toimineet Turussa ensin raamatullisesti ennen rajautumista ns. nimikylttiseurakunniksi jäsenkortistoineen, jolloin he erottautuivat omaksi yhteisökseen omien oppinäkemystensä perustalle ja vastoin esim. Tiit. 1:5. ja Ilm. 1:11 opetusta. Mutta meidän ”jäsenkortistoksemme” riittää elämän kirja taivaassa: ”Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Luuk. 10:20.
Välissä on joitakin vuosikymmeniä, josta ajanjaksosta en ole löytänyt tietoja Jumalan seurakunnan toiminnasta Turussa. Lehdissä on ollut ilmoituksia mm. 1960 -70 luvuilla, että näitä Turun seurakunnan kokouksia on pidetty mm. Suikkilassa.
Itse olen ollut mukana Turun seurakunnan toiminnassa vuodesta 1975. Siihen aikaan mm. Antti Hartikka piti vaimonsa Tyynen kanssa Turun Jumalan seurakunnan kokouksia. Hän järjesti tilaisuuksia myös minun kotonani vuodesta 1976 alkaen.
Tämän raamatullisen seurakuntalinjan tilaisuuksia on ollut minun aikanani monissa eri osoitteissa Turussa:
Veikko Laaksonen, joka kastoi minut v. 1975, piti säännöllisiä kokouksia ulkopuolella uskonsuuntien Turun Raunistulassa, Tampereentie 12.
Kokouksia on pidetty Turun monien kotikokouspaikkojen lisäksi ympäristökunnissa, mm. Liedossa ja Raisiossa. Yleisökokouksia on pidetty mm. Raittiusyhdistys Toivo 2. ja Taimi 2. sekä NNKY.n tiloissa.
Eräs yhteinen kokouspaikkamme oli 1970 luvun lopulta alkaen Läntinen Pitkäkatu 10.
Siellä toimivat minun lisäkseni mm. Tauno Lahti, Kerttu Laaksonen, ym. Yhteisenä kukkaronamme oli silloin Seurakuntapalvelijat ry. Siellä minua siunattiin sananopettajan virkaan 1980 luvun alussa. Efes. 4:11-16. Talo purettiin 1980 luvun loppupuolella (?) ja sen jälkeen ei Turussa ollut omaa kokoustilaa ennen vuotta 1995, jolloin saimme käyttöömme Portsan entisen postitilan, Sofiankatu 3, jossa toimimme noin 15 vuotta. Tämä vaihe vuodesta 1995 eteen päin oli Turussa seurakuntatoiminnan uudistumisen aikaa. Siihen aikaan oli monia kotikokouksia, joissa kokoonnuimme samalla raamatullisella paikallisseurakuntaperiaatteella. Niitä kokouksia on edelleen, vaikka eivät olekaan asettuneet yhteisesti raamatulliseen järjestäytymiseen ja tunnustautumiseen YHDEN Turun seurakunnan yhteydessä.
Tässä muutama Sofiankadulta otettu kuva:
Monet tulivat siellä uskoon, ja useita uskossa olevia uudistui uskossaan. Kastetilaisuuksia oli usein. Siellä tuli uskoon myös Matti Nevalainen vuonna 1997. Hänet siunasimme vanhimmistoveljeksi vuonna 2003. Hän muutti Paratiisiin vuonna 2017.
Vuoden 2000 alusta saimme Sofiankadun lisäksi kokoustilan Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta. Silloin meillä oli jonkin aikaa käytössämme kaksi kokoustilaa; ja lisäksi kotikokoukset, mm. Haritussa ja Liedossa.
Vuonna 2010 muutimme Läntinen Pitkäkatu 33.
Vuonna 2016 siirryimme Maariankatu 2. jossa edelleen toimimme (2018).
Kaikissa tilaisuuksissamme on tullut ihmisiä uskoon. Kastetilaisuuksia on pidetty paljon. Itse olen kastanut ihmisiä vuodesta 1976 alkaen.
Evankelioiminen (Mark. 16:15,16) on aina alusta asti pidetty Jumalan seurakunnan tärkeimpänä toimintamuotona. Turussa on koko minun mukana olemiseni ajan ollut säännöllistä katuevankeliointia, jonka tuloksena monet ovat löytäneet Jeesuksen. Tilaisuuksia on Turun seudun lisäksi pidetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa, Tampereella, Porissa, Oulussa, Salossa ym.
Turussa olevan seurakunnan historian ymmärtäminen edellyttää raamatullisen seurakuntaopetuksen ymmärtämistä: Mitä Raamattu tarkoittaa seurakunnalla? Mitä raamatullinen seurakuntatoiminta on? Tässä linkissä löytyy opetus Turussa toimivasta Jumalan seurakunnasta:
Arkeologisten löydösten mukaan Turussa on ollut idästä tänne rantautunutta seurakunnan toimintaa ulkopuolella kirkkojen jo noin 600 luvulta jKr. Tässä linkki mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta:
http://ristinvalossa.munfoorumi.com/viewtopic.php?f=12&t=3447
Unto Salon kirja ”Risti ja rauta” sekä Mauri Virtasen ”Kulttuurimme juuret” avaavat aiheesta arkeologisia näkymiä.
Loppusana.
Ristin verellä puhdistetut Jumalan pyhät ovat nyt laajalti avanneet korvansa kuulemaan Herransa hyvää sanomaa: ”Pysykää yhdessä kasvuyhteydessä!” ”Älkää hyväksykö hajaannusta!”
Herra armahtakoon meitä ja auttakoon jatkossakin pysymään Raamatun opetusten sisällä!
Sielunvihollinen yrittää tuhota tätä Jumalan työtä repimällä kristittyjä irti säännöllisestä seurakunnan kokoustoiminnasta. Apt. 20:29,30. Mutta Jeesus kutsuu meitä pysymään yhteydessä. Hebr. 10:25. Joh. 10:10,16. ”Kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset!” 11:52. Raamatullinen uskovien yhteys on Jumalan tahto.
Jumalan seurakunnan 2000. vuotinen voittokulku osoittaa, että työ Herrassa ei ole ollut turhaa. Työ on jatkunut vuosisadasta toiseen. ”Ja nyt minä sanon teille: pysykää erossa näistä miehistä ja antakaa heidän olla. Jos tämä hanke tai toiminta on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin, mutta jos se on Jumalasta, te ette voi kukistaa heitä. Varokaa, ettei teidän havaittaisi taistelevan Jumalaa vastaan.” Apt. 5:38,39.
Aamen. Rukouksemme ja toimintamme jatkuu, ssieluja pelastuu. Jeesus pelastaa, parantaa ja täyttää Pyhällä Hengellä… Kiitos Jumalalle Hänen suuresta armostaan seurakuntaansa kohtaan.
Katso lisää linkin tärkeästä kirjoituksesta:
Taivassanomat 7/2020: Lopullinen sana seurakunnasta.
Weijo Lindroos